Tekijä: Amanda

’’Peitetään jäljet kunnolla, siivotaan synti sielusta, on kaikki niin puhdasta, vaan sydän epäkunnossa’’

Se huutaa jossain sisälläni. En halua kuulla mitä toinen sanoo. Haluan tästä hetkestä pois.

Addikti opettaa elämään addiktin tavoin, ja addiktio tappaa viimeisetkin rippeet sielustasi.

Valehteleminen päin naamaa, helppo juttu, – kaikkeen tottuu. Ritsaaminen (polkupyöriä, ruokaa, vaatteita), – senkin oppii. Mun addiktio riippuvuuden näkökulmasta tais alkaa silloin kun aloin ryypätä ja polttaa röökiä. Varastin röökiä porukoilta, sukulaisilta, milloin mistäkin. Meen kaverille yöks, – siis ryyppäämään. ’Olitko eilen juomassa’, – en ollut. Se sattuu, mutta pitää opetella tunteettomaksi. Täytyy opetella ohittamaan tunne ja pitämään kylmänviileä ilme ja laimea hymy kasvoilla. Kirkkain silmin päin naamaa. Mä en valehtele enää. Vielä yks valhe. Tyhjiä lupauksia itselle. Valheiden verkosta ei pääse pois. Se kasvaa ja kasvaa ja lopulta imaisee sut sisäänsä. Sit se kiertyy tiukkaan solmuun ja elät valheessa. Elät salaista kaksoiselämää. Et tunne muuta, kuin tyjyyttä. Olet pelkkä kuori. Itket, mutta kyyneleet eivät tipu. Hukkaat itsesi. Haluat hyvittää kaiken, haluat kertoa totuuden, mutta et halua loukata ja pettää, et halua menettää. Haluat vain unohtaa kaiken. Kun et pysty, haluat vain lopun kaikelle. Lopullisesti.

Maailma kaatuu / muistot maatuu / psykoosi kutsuu / tätä nuorta hutsuu

 

Oksettaa. Se ottaa kiinni jostaki mahanpohjasta ja kääntää pari kertaa ympäri. Paljon ihmisiä. En tiedä mihin katsoa. Taas se kouraisee ja tuntuu, että laatta lentää. Kaikki on ihan hyvin, mä olen tässä, tolla on punainen reppu, lattia on vaalea, ulkona sataa ja hengitys salpaantuu. Sisään ja ulos, pidätä hengitystä. Sisään ja ulos. Katso näkyykö tuttuja. Tunne häpeää siitä, ettet kuule tai näe jos joku moikkaa, ettet katso ketään silmiin. Nopeutan askelia, mutta en enää osaa kävellä. Koitan vetää hartiat taakse ja rentoutua, mutta tunnen näyttäväni kömpelöltä ja haluan nopeasti pois. Nyt katse pois ihmisistä, katse pois kaikesta. Mietin vain minne menen. Ja kaikki on ihansama. Ihan sama kuka tulee vastaan, en reagoi, en kuule, en näe, en tunne. Selviän taas näistä tilanteista. Ja frendit kysyvät mikä mulla on, miksi olen vaisu. –Väsyttää vaan ; koska ei kukaan voi ymmärtää enkä jaksa vastailla lisäkysymyksiin tai ottaa vastaan sääliviä ’’reppana’’- lauseita.