Nyt en jaksa, eikä mun tarvii jaksaa. Mä saan olla väsyny.
Ehkä joskus, muttei tänään.
Eilen mä näin bussipysäkillä kaks juoppoa. Ne istu siinä ja poltti röökiä. Molemmat oli ihan kuutamolla. Toinen kävi bussi pysäkin takana kusella.
Toissapäivänä, mulla tuli mieleen viime syksyn keissi. Eemelit naamaan ja menoks, Piriä ja lyricaa. Rivoja. Mä tunsin ne samat väreet mitä sillonkin. Sitten mä mietin sitä asiaa. Mitä enemmän mä mietin, sitä väsyneempi mä olin. Mä olin ihan sekaisin ajatuksista.
Tänään, mä näin na frendiä. En oo käyny ryhmässä. Ehkä mä pelkään. Ehkä mä en jaksa niiden ajatusten tuomaa väsymystä. Ehkä mä en halua muistaa. Oli kiva nähdä. Oli kiva kuulla, ett joku tajuaa mun selityksiä ja voi samaistua. Oli kiva tietää, etten oo ainut.
Viime syksynä, mä olin tähän aikaan laitoksessa. Mä opettelin uudestaan elämän perusjuttuja. En ollu sillon vielä valmis. En voinut vielä ottaa toipuvia askeleita. Mun energiat meni arjesta selviämiseen ja koulun käyntiin, (menee vieläkin). Mutta nyt mä käyn läpi asioita. Nyt mä alan toipua. Sunnuntaina tulee 4kk puhdasta aikaa. Ei ihme, että mä oon väsyny. Oonmä helekatin kova ja vahva mimmi. Mutta nyt tää mimmi tarvii unta.
