Jähmeä kuin jäätynyt kivi, tunnoton tuntiessaan, kylmä kuin on pakkasyö, vain narahdus oven sulkiessaan,
Autio kuin sahara on, tyhjä kuin lasi pohjaton, auringon lasku pilvien takaa, talon maali rappeutunut,
Itkettää mutta nää ei oo onnen kyyneliä, kyyneliä äänettömien lauseiden, vaiettujen totuuksien, purppuavan mustan tuskan ja hiljaisten huoneiden, nää kyyneleet on, vain hiljaa, yksin oon