Miksi minulle tulee aina tää sama olo, miksei se mene pois? Miksi se kulkee aina mukana, enkö mä vois jo päästä pois sen otteesta, miksen pääse vapaaksi siitä? Miksi musta tulee aina niin kylmä, miksi minä en pysty olemaan läsnä? Miksi en pysty kohtaamaan ja käsittelemään näitä? Miksi mä olen näin heikko? Miksi mä tunnen itseni näin heikoksi? Miksi mun on aina pakko selvitä yksin, miksi en voi ottaa toisen apua ja lohdutusta vastaan silloin kun mä sitä eniten tarvitsen?
Se tunne kulkee mun pillusta varpaisiin, käsiin ja vatsaan. Niskaan ja kaulaan. Se tunne on niin epämielyttävä, niin kuvottava. Oksettaa, tuntuu niin kylmältä, tuntuu ettei se tunnu miltään. Se tunne hallitsee mua. Se pelottaa mua tosi paljon. En voi vaikuttaa siihen, tulee paniikki.
Musta tuntuu, että mä voisin kaivaa suonet mun käsistä. Musta tuntuu, että mä voisin juoda pullon viina yhdellä kerralla. Tai vetää mitä vaan eteen sattuu. Enkelipölyä saatana. Se tunne on niin hirveä, etten halua elää enään.
Mä työnnän ne tunteet ja ajatukset pois. Mä vajoan johonki saatanan varjojen dissosiaatio maailmaan. En tunne mitään. En nää mitään. En kuule mitään. Silloin mua ei oo. Vaikka mä puhuisin tai tekisin jotain, silloin mua ei oo.
Mä toivoisin, että mä voisin laittaa silmät kii. Että mä pääsisin sillä pakoon. Niinku mä pienenä tein, mä suljin silmät ja kuvittelin itseni muualle. Se ei toimi enään. Mä en voi paeta enään sulkemalla silmät. Mun on joko kohdattava se, tai tehtävä jotain epäterveellistä. Mä haluun kohdata nää jutut ja tunteet, mutta mä en uskalla. Nää on hirveämpiä, ku oman käden katki sahaaminen. Tää on sisäistä. Tää on paskaa. Tää on hirveetä. Mua itkettää, mutta mulla ei oo kyyneleitä. Mun tekee mieli huutaa, mutta mulla ei oo ääntä. Mun tekee mieli juosta, mutta jalat ei kanna. Mun tekee mieli tarrautua toisen ihmiseen haliin. Mutta mua ei voi koskea. Mä en voi koskea. Jos mä puhun, mun sanat ei enään tottele mua. Mä en osaa enään kirjoittaa.
Kirjoitin tän tekstin about viikko sitten, kauhean ahdistus/poissaolokohtauksen jälkeen. Sitä olotilaa ja tunnetilaa on niin vaikeaa kuvata, mutta jotenkin se täytyy purkaa
Kuvat ja teksti ©amanda