Löysin kuvia vanhalta muistikortiltani. Miksi, miksi lapsi on itselleen niin ankara? Miksei lapsi rakasta itseään? Miksei lapsi aikuisenakaan rakasta itseään?
Miksi on niin vaikeaa olla sekä rakastettava, että oma itsensä? Miksi on niin vaikea lopettaa miellyttäminen ja hyväksyä itsensä? Miksi on niin vaikeaa nähdä itseään sellaisena kuin on???
Kuinka opit ohittamaan itsesi. Kuinka haet mielihyvää tekemällä asioita, ostamalla asioita, muistamalla muita. Kuinka kehtaat unohtaa itsesi varjoon?
Muistan kyllä, mitä minulle on käynyt. Mitä minulle on tehty. Mutta en muista, mitä tunsin silloin. En muista olinko peloissani, en muista itkinkö. En muista, milloin lopetin itsestäni välittämisen.
Tärkein on tässä. Tässä se on läsnä. Minä olen tärkein. Minusta minun täytyy huolehtia. Minun sisäisestä pienestä amandasta, vaalia kaikkea mitä se päiviini lähettää, hyväksyä ne tunteet ja lohduttaa itseäni. Rakastan minua. Pikkuhiljaa, pala kerrallaan. Enemmän ja enemmän.